Sivut

tiistai 31. joulukuuta 2013

Hyyvää Uuden vuoden Aattoa!

Joulusta on selvitty. Toivottavasti ensi vuonna ollaan viisaampia tuon ruuan syömisen suhteen - vähempi on enempi. Saa nähdä muistaako kukaan sitä sitten enää ensi vuonna :D



Mutta asiaan! Uusi vuosi, uudet kujeet on joskus joku sanonut. Tänäkin vuonna olen jo suunnitellut hieman uuden vuoden lupauksia. Pitää vielä vähän hioa niitä, koska ainakin omalla kohdallani on tapana vähän luistaa luvatuista jutuista. Mitä tarkempi uuden vuoden lupaus, sitä varmemmin se pitää.

Ensimmäiseksi lupaukseksi olen kaavaillut Karkkipäivä -lupausta eli perinteinen "karkkia saa syödä vain lauantaisin". Tämähän ei välttämättä toimisi, koska 1) ei tee karkkia aina mieli lauantaisin ja 2) jos sattuu olemaan työvuoro, niin koko herkkujen syöminen menee ohi ( mikä ei tietysti ole niin paha asia). Ja lupaukseen liittyy myös pulma; kuuluuko karkki-kategoriaan kaikki herkut, mukaanlukien limsat, sokeroidut mehut yms juomat vai pelkästään karkkihyllystä löytyvät namit. Niinpä, vieläkö joku ajattelee, että lupausten teko on helppoa? :)

Toinen lupaus olisi (yllättäen) liikunnallinen. Joka vuosi tämä sama toistuu ja myös joka vuosi lupaus haihtuu. MUTTA jos tällä kertaa se toimisi ihan loppuvuoteen asti. Olin ajatellut, että aloittaisi taas lenkkeilyn. Ensin varmaankin pelkkiä kävelylenkkejä ( vähän tuntumaa) ja sitten hölkkälenkkejä. Ja ei mitään kolmen tunnin reippailua heti alkuun vaan ihan vaikka joku puolesta tunnista puoleentoista. Tietysti aika on verrannollinen vauhtiin, mitä lyhyempi lenkki sitä kovempi vauhti.


tiistai 24. joulukuuta 2013

Kinkunpaisto vuoro

Täällä sitä istuskellaan ja odotellaan, että voisi kinkun laittaa uuniin tirisemään. Eilisen puolella otettiin kinkku pois jääkaapista huoneenlämpöön sulamaan (ehkä siinä iltaseitsemän aikoihin?) ja kun heräsin klo 1.40 näytti sisälämpömittari kinkulle +10 astetta.

Kinkunpaistoa varten ostin kinkunpaistopussin. Tuntui jotenkin selvemmältä laittaa lötkö pussiin, eikä pelkän ritilän päälle ( ja näin vältämme täydellisen sotkun jouluaatto aamuna :) ). Tämä on siis ensimmäinen kerta kun paistan kinkkua jouluksi. Edellisinä jouluina olen vain päässyt kritisoimaan kuinka "kuivaa" tai ilmeisesti perinteisen mureaa se on ollut. Henkilökohtaisesti pidän mehevämmästä kinkusta, mutta silloinen kinkunpaistaja tahtoi mureaa, joten eihän siinä auttanut kuin popsia menemään.



Lisäksi joulukinkku on aina paistettu leivinuunissa. Kuten jotkut osaavatkin arvata kyseisen uunin lämpötilaa ei ihan niin vain säädetäkään, kuin esimerkiksi normaalissa sähköuunissa. Luulen, että osaksi tämän takia joulukinkku on aina ollut ehkä liiankin mureaa. Ja ehkä sitä on myös pidetty uunissa turhan kauan. Eikä silloinen *kokkimme (ainakaan, että muistaisin) kauhean pitkiä lepoaikojakaan pitänyt. Kunhan sen verran odotti, ettei sormet palanut kun kinkusta yöllä maistoi palasen :) Älkääkä ymmärtäkö väärin, usein olin itsekin pienenä likkana kärkkymässä ensimmäisiä lämpöisiä kinkkusiivuja ( ja tietenkin niitä rasvaisempia ja herkullisimpia paloja tietämättä mitä niiden syömisestä seuraa vuosien jälkeen :D ).

Tänä vuonna siis uudet kujeet. En tiedä kuinka "otettu" olin tästä saamastani kunniasta paistaa jouluksi kinkku. Ehkä pienoiset paineet mielen taka-alalla, koska olen aina kritisoinut kuivaa kinkkua, saas nähdä kuinka mehevän kinkun saan aikaan. Onhan se mukava olla tällaisessa vastuussa, mutta yhtä mielelläni nukkuisin sikeästi pehmeässä sängyssä aattoa odotellen. Kuitenkin tässä sitä nyt ollaan, eikä tie ole kuin eteenpäin. Olen jo monta kertaa laskeskellut kuinka kauan kinkkua tulisi pitää uunissa ja sen myötä lukenut parista eri lähteestä kinkunpaisto ohjeita. Tietenkin tyylejä on niin monta kuin on tekijöitäkin, mutta yllättävää, että löysin niinkin paljon toisista eroavia ohjeita. Kuitenkin olen nyt tehnyt "oman" ohjeeni, joten noudatan ainakin tänä vuonna pilkulleen.



KINKUNPAISTO OSA 1

1. Hanki kinkku (tällä kertaa n. 7 kg:n lötkö potkan kanssa)

2. Ota kinkku ajoissa huoneenlämpöön. Sisälämpötilan tulisi olla n. + 10 °C uuniin laitettaessa.

3. Kuivaa kinkun pinta talouspaperilla ja laita kinkku kinkkupussiin. Sulje pussi ja tee pussin kulmaan höyryaukko ohjeen mukaan.

4. Laita uunin alimmalle ritilätalossa matala pelti. Tämä sen varalta, että jos kinkusta jostain syystä valuu jotakin nestettä, niin et ainakaan joudu uuninpesuhommaan jouluaattona.

5. Laita pussissa oleva kinkku uunipellille, jonka päällä on ritilä.

6. Seuraavaksi laita kinkku uuniin. Kinkku on siis jo uunissa kun tuikkaat lämpömittarin kiinni*. Aseta lämpömittari niin, että näet luukkua avaamatta kinkun sisälämpötilan.

7. Esilämmitä uuni +200°C:een. Huom. kinkku ei vielä uunissa!

8. Laita kinkku uuniin ( ja mittari kiinni, jos ei vielä ole). Paista kinkkua ½ - 1 tunti, että mahdolliset bakteerit kuolevat kinkun pinnalta.

9. Laske lämpötila +110 - +125°C:een. Paista kinkkua n. 1 h / kilo.

10. Joulukinkku on valmis kun sisälämpötila on +73°C. Ota kinkku pois uunista, poista nahka ja kääri folioon lepäämään noin 30 minuutiksi.


*On hyvä laittaa mittari kinkkuun vasta kun se on uunissa, niin tietää missä kohtaa sen on oltava, ettei mittari osu uunin sisäosiin.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Piparkakkutalo 2014

Meinasin menettää hermot tämän talon kanssa. Katto meinasi pudota ennen aikojaan ja alustasta tuli hiemanpehmeä, joka lievästi sanottuna haittasi talon kuljetusta.



Tuuli puhaltanut lunta myös talon ikkunoihin.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Ei voi olla totta!

Onko mahdollista, että ihminen on niin väsynyt ettei enää muista kaikkea lukemaansa tai kaikkea mitä on tehnyt? Nimittäin eilen ajattelin tehdä  -ehkä maailman parasta- jälkiruokaa eli creme bruleeta. Kun massa oli valmis, siivilöin sen ja jaoin pieniin foliovuokiin. Laitoin ne ensin pellin päälle, mutta sitten jostain syystä siirsin ne tasaisemmalle eli leikkuulaudan päälle. Ja mihinkö sen jälkeen? No jääkaappiin tietysti "jähmettymään". Jätin ne koko illaksi sinne. Tarkoitushan oli, että ne ehtisivät jähmettyä kun ystävät tulevat vaihtamaan joululahjoja ja oltaisiin sitten voitu naaatiskella niitä.

Kun vieraat lopulta lähtivät, kurkkasin jääkaappiin ja mietin, että johan on kumma kun eivät ole vieläkään mitään hyytymisen merkkejä näkyvissä. Unohdin jälkiruoat sitten tyystin, kunnes tämä aamuna katsoin jääkaappiin eikä vieläkään mikään ollut hyytynyt. Johan on kumma! Ja sitten jostain aivojen sopukoista hyppäsi ajatus, että hetkinen..

Ihan kun nyt olisi jokin unohtunut. Samantien reseptikirjan kimppuun ja lukaisin ohjeen uudelleen läpi. Olin unohtanut yhten pienen pienen, mutta tarpeellisen kohdan, nimittäin "Paista uunissa ..." Aloin nauramaan aivan hysteerisesti. Miten ihmeessä voin unohtaa laittaa creme bruleen UUNIIN? Noh, eihän siinä muu auttanut kuin kokeilla miten hyytyvät kun ovat olleet yön kylmässä.

Saas nähdä miten käy.

torstai 19. joulukuuta 2013

VAAHTOKARKIT

Myönnettäköön, että MasterChef Australian katsominen on järin koukuttavaa. Olisi kiva kokeilla kaikki reseptit myös kotona, mutta valitettavasti kotioloista  ei löydy esim. Pacojetiä, nestemäistä typpeä (vai mitä se nyt olikaan :D ) tai muita samankaltaisia herkkuja. Voisihan reseptiä yrittää testata tästä huolimatta, mutta en usko, että lopputulos miellyttäisi silmää - saati sitten makuhermoja. Kuitenkin aina voi joitain osia myös valmistaa kotona, esimerkiksi vaahtokarkkeja.

MCA :n finaalissa kilpailijoiden tuli ns. kopioida Maailman parhaaksi ravintolaksi nimetyn Noma- ravintolan Lumiukko jälkiruoka annos. Kuten jo sanoin, on mahdotonta tehdä kyseistä jälkiruokaa täydelliseksi kotioloissa, mutta ruoan yhtenä komponenttina oli vaahtokarkki pallo, jonka valmistus ei luulisi olevan kovin vaikeaa. Vaahtokarkkeja on kokeiltu useaankin kertaan, mutta mitenkäs siitä sitten saataisiin täydellinen pallo...? 

Luottavaisin mielin lähdin tätä testaamaan. Olihan se näyttänyt tv:ssä niin helpolta :D Ja kuinkas sitten kävikään; ei tullut kyllä yhtään palloa, ennemminkin tonttujen hiippalakkeja ja koirankakka läjiä. Tosin väri oli vaaleanpunainen, joten tuotokset eivät niin paljon jälkimmäistä vaihtoehtoa muistuttaneet.

Vaahtokarkkien huiput olisi voinut vielä kastaa sulatetussa suklaassa,
mutta halusin jättää ne tällä kertaa ilman.



Vaahtokarkkien ohjeen löydät täältä.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Linjoilla taas

Vihdoinkin olen päässyt linjoille taas. Lievästi sanottuna harmittaa kun monta hyvää juttua jäänyt netittömyyden takia väliin. Esimerkiksi minulle oli saapunut sähköpostiviesti, että olisi mahdollisuus osallistua Dansukkerin kilpailuun, mutta luin meilin kuukauden liian myöhään. Noh, ehkä ensi kerralla sitten :) Myös pari herrrkullisen kuuloista kampanjaa ovat jääneet väliin, kun en ole sähköposteja päässyt lukemaan. Yritän ajatella positiivisesti ja unohtaa menneen. Ehkä joskus tulee uusi mahdollisuus osallistua johonkin yhtä herkullisen kuuloiseen kilpailuun. :)

Jos jonkinmoista on tapahtunut; Eino, Oskari ja Seija myrskyistä selvitty suht vähin osumin. Ensimmäinen myrsky vei sähköt ( ja tolpat) mukanaan ja tämä viimeisin puhalsi talon sivusta valokatteet seitsemän metrin päähän. Puhumattakaan siitä mekkalasta, joka lähti kattopelleistä kovan tuulen takia o_O  Toivon hartaasti, ettei lähiaikoina ole tulossa lisää samankaltaisia myrskyjä.

Tällainen näky odotti



..ja ensimmäinen piparkakkutalo on koristeltu, kasattu, pakattu ja annettu eteenpäin :)