Sivut

torstai 28. maaliskuuta 2013

Suklaamuffinit

Tämä ohje on alunperin ollut suklaakakku, mutta tällä kertaa se muuntui maukkaiksi suklaamuffinseiksi. Koristeina mansikkakreemistä tehtyjä kukkia.


225 g margariinia
225 g sokeria
4 munaa

- Vaahdota margariini ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin sekoittaen.

reilu 2,5 dl (175) vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
50 g kaakaojauhetta 

- Yhdistä kuivat aineet keskenään ja siivilöi massan joukkoon.

(1 rkl lämmintä vettä)

- Jos seos tuntuu kuivalta, lisää vettä.

Paista muffinseja 180 °C:ssa 15 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä. Anna jäähtyä ennen koristelua.

Valkosuklaata ja persikkaa



Pitkästä aikaa tuli tehtyä hyydykekakkua. Pohjana tällä kertaa sekoitus Domino- ja Digestive keksejä. Täytteenä tuttu valkosuklaa/rahka/kerma sekoitus ( joka muuten toimii aina  (; ) ja persikkasoseesta tehty hieman koristusta pintaan sekä keskelle.




Angry Birds kakku

Tässä nyt ne lupaamani kuvat ensimmäisestä "vihainen lintu" -kakusta. Täytteiksi kokeilin ensimmäistä kertaa nutellan hasselpähkinä-kaakaolevitettä pähkinäkerma kera. Kahteen väliin tuli siis kaakaolevitettä + pähkinäkermaa ja yhteen väliin laitoin vadelmahilloa ja vanilliinisokerilla makeutettua kermaa.


Pyrstöstä tuli mitä tuli, mutta kyllä se asiansa ajaa :)

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Tehtävä Angry Brids

Kuulin pikkulinnuilta, että minulta oltaisiin tilaamassa ristiäisiin täyte- ja voileipäkakkuja. Myös syntymäpäiväkakkua oltiin kyselty ja aiheena tietenkin, mikäs muukaan kuin Angry Brids :) Tietenkin sitä on harjoiteltava ennen varsinaista (mahdollista) tilauskakkua, joten pyöräytin tänään neljän munan sokerikakkupohjan. Testasin samalla, että onnistuuko kakun teko sillä tyylillä, että kaikkia aineita on saman verran. Punnasin ne neljä munaa ja ne olivat yhteensä n. 226 g, joten laitoin sitten saman verran sokeria sekä jauhoja. En saanut (vai jaksanut ? ) vaahdottaa niitä niin kauan, että pinnalle olisi jäänyt kuvio. Kakku kuitenkin nousi todella hyvin, liekö se sitten johtunut käyttämästäni leivinjauheesta? Saa nähdä miten kakun maun kanssa käy. Olen nyt hieman suunnitellut minkälaista täytettä kokeilen ja kuinka paljon tarvitsisin mitäkin. Ajattelin kokeilla ensimmäistä kertaa pähkinäsuklaatäytettä. Toisaalta haluaisin kakkuun kahta eri täytettä, mutta en ehkä viitsi tällä kertaa. Keep it simple this time!

Jos saan ensimmäisestä vihainen lintu -kakusta hienon tai edes vähän sinnepäin, koitan laittaa siitä tännekin kuvan. Tarkemmin ajatellen kuva varmaan ilmestyy missä tapauksessa tahansa. Pitäähän teillekin suoda vähän naurun aihetta :)

Katsotaan miten käy.. 

 

Pääsiäiskakkua odotellessa!

Sykemittarista poimittua

Yhteenveto tämän päivän lenkistä: 

Kesto: yhteensä 17 minuuttia
Matka: 1.2 km /suunta

19 % sykealueella 2  
 "Alue 2: tällä sykealueella tapahtuva harjoittelu parantaa aerobistakuntoa ja sopii kestävyysharjoitteluun."

62 % sykealueella 3  
"Alue 3: tällä sykealueella tapahtuva harjoittelu parantaa aerobista ja anaerobista suorituskykyä ja sopii huippukunnon kehittämiseen."

Kalorit: 149 kcal

Keskisyke: 156

Huippusyke: 180



Baby steps..

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Kuntoilua

Ensimmäinen hölkkälenkki lähti käyntiin eilen ennen harkkoja. Vaikka matkaa ei nyt aluksi olekaan kun se 1,4 kilometriä, tuntuu sekin olevan tarpeeksi :D. Tarkoituksena olisi siis pystyä hölkkäämään tuo koko matka pysähtymättä. Melkein kykenin sen jo tänään tekemään, mutta en ihan. Ehkä sitten huomenna :)

Päätin tässä myös testata kaapista löytynyttä Suunto M1 syke/kalori/mikälie kuntokello härdelliä. Eli kello käteen, vyö päälle ja liikkumaan. Kokeilen sen toimivuutta hölkkäämisessä joko myöhemmin tänään tai sitten huomenna. Saa nähdä miten tässä jaksaa :)

Tähän loppuun vielä täytyy sanoa, että tilasin juuri Kunto-lehden (sis. 2 numeroa + Craft takki) sekä Kunto Plus Bootcamp DVD:n. Yhteensä 9,60 €. Ei mikään paha hinta omasta mielestäni. Toivottavasti takki olisi edes vähän omaa kokoani lähellä! Eipä tarvitsisi lähteä metsästämään juoksutakkia mistään kaupoista.. Miten tämä nyt kuulostaa todella laiskalta? :S


 


lauantai 23. maaliskuuta 2013

Merirosvoilua


                                                                   Ei tullut ihan sellainen kun olin suunnitellut, mutta ihan ok kuitenkin.


keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Leijonasydän



Wippii! Sain juuri kuulla, että meidän koulun leipuri-kondiittori (elikkäs siis minun luokkani!) ryhmä mainitaan Leijonasydän elokuvan lopputeksteissä! Ai miksikö? No vaikka siksi, että suuri osa kuvauksista suoritettiin täällä miun kotikaupungissa ja meillä oli kunnia tehdä leffaporukalle sapuskaa/snacksia. Ja tältä samalta luokalta näkyy myös yksi avustaja elokuvassa ;) (älkää pelätkö, se en ole minä :D )

Pätkä kuvauksista
Leijonansydän leivos nyt jos pitäisi tehdä, niin tulisi ehkä vähän hienompia :D


Key lime pie



Uskaltauduin sitten kokeilemaan kondensoitua maitoa ensimmäisen kerran ja ei jää todellakaan viimeiseksi kokeiluksi. Ei piiras edes ehtinyt jäähtyä, kun olin sitä jo leikkaamassa :) Tämä sopii oikein hyvin esimerkiksi pääsiäisen kahvipöytään. 

300 g digestivekeksejä
100 g  voita

- Murskaa keksit hienoksi
- Lisää sulatettu voi joukkoon
- Tasoita pinta tasaiseksi

4 kananmunan keltuaista (n. 67 g)
1 prk (á397 g) kondensoitua maitoa
1 dl tuorepuristettua limemehua
2 tl limen kuoriraastetta

- Erottele keltuaiset ja valkuaiset
- Raasta limestä kuori ja purista mehu
- Yhdistä ainekset keskenään
- Kaada tasaisesti vuokaan

Voit tehdä jäljelle jääneistä piiraan päälle marenkia. Vaahdota valkuaiset ja lisää sokeria (n. 2 dl) vähitellen. Vatkaa niin kauan, että vaahto on kovaa ja pysyy muodossaan. Pursota piiraan päälle haluamallasi tyllalla "kasoja". 

Paista limepiirasta +225 °C:ssa noin 15 minuuttia. 

Miun marenki ei oikein halunnut pysyä muodossaan :S





maanantai 18. maaliskuuta 2013

Ruoanlaittovuoro

Nakki napsahti. Kirjaimellisesti. Ruokalistan mukaan olisi pitänyt olla italianpataa, mutta mummo oli heräostoksena ostanut kaksi kiloa nakkeja joltain ovelta ovelle myyjältä. Kuinka yllättävää, että nyt jääkaapissa makoilee kolme pakettia eri valmistajien nakkeja.. *Huoh* Kellekään ei pitäisi tulla yllätyksenä, että tänään syödään nakkikeittoa :D Keitto poreileekin jo liedellä, jos sitä seuraavaksi lappaisi sitä suuhunsa. Keiton piti olla neljälle, mutta jotenkin näyttäisi siltä, että sitä onkin aika paljon enemmän..



Lintubongari




Siellä se vaan näkötti savupiipun päällä. Kun kamera kädessä hiippailin lähemmäs, silloin se päätti vaihtaa maisemaa. Tottakai wannebe luontokuvaajana piti mennä perään ja yrittää napata vielä parempi kuva. Se onnistuikin vähän paremmin, mutta vähän suttuinenhan se vielä on. Ehkä joskus saan ostettua tele-objektiivin :)


Suuren tunnistusoperaation jälkeen päätimme, että tämän kaverin on oltava lehtopöllö. Esimerkiksi tässä kuvassa näyttäisi olevan melko samannäköinen pöllö. Meinaan sitä "alempaa" yksilöä.


Revontulet

Revontulet Lappeenrannassa
Kuva: Markku Repo/Lappeenranta
Portit Pohjolan näkyvi,
Paistavi pahat veräjät,
Kannet kirjo kiimottavat
Miehen syöjästä kylästä,
Urohon upottajasta.
Revontulet_Vesilahti2
Kuva: Jani Vastamäki/Sakoinen
Eilen myöhään illalla saattoi nähdä revontulia. Meillä ei kovin kirkkaita värejä näkynyt, mutta kyllä valot tunnistettiin revontuliksi. Yritin itsekin napata valoista kuvan, mutta oli aivan liian pimeää, että oma kamera oli ollut yhteistyöhaluinen. Ehkä sitten ensi kerralla :)


sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Koristeelliset kakut

Paljon on jo blogeissa näkynyt postauksia tästä kyseisestä lehdestä. Kyseessähän on tietenkin Koristeelliset kakut. Kun sain lehden (jo aikoja sitten) en käsittänyt, ettei kukaan vielä tiedä siitä paljoakaan, itsekin laitoin sen sivuun myöhempää tarkastelua varten.


Nyt kun olen perehtynyt tähän pakettiin vähän paremmin, se ei kyllä vaikuta kovin huonolta. Lehdessä on paljon tietoa erilaisista koristelutekniikoista ja ideoita, joita voi soveltaa. Ensimmäisestä numerosta löydät seuraavien leivonnaisten ohjeet: pikkuleivät, sokerikakku, valkosuklaakuppikakut, valkuaiskuorrutus sekä suklaakakun ohje.

Mukana tulevat myös kaksi erikokoista perhosmuottia - jotka muuten eivät ole muovia vaan ohutta metallia, koristekimalle - jota ei luokitella myrkylliseksi, mutta ei myöskään suositella syötäväksi ja suhteellisen kestävältä tuntuva muffinssi teline.

Ja sitten se kaikkia kiinnostava seikka eli kuinka paljon tällainen lysti sitten maksaa? Yhden lehden hinta on 5,95 € (numero 1 tutustumishintaan 2,95 €). En tiedä aletaanko näitä myymään lehtipisteissä vai saako tämän ainoastaan tilaamalla. Lehden mukana toimitettiin myös sopimusehdot, joissa kerrotaan näin


Jos haluat tietää lisää tästä uudesta leipojille suunnatusta lehdestä käy osoitteessa www.koristeelliset-kakut.com

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Work out season

Eli taas sitä lähdettiin treenaamaan. Kyseessä ei ole mikään Kuntoon Kesäksi 2013, vaan tuntui siltä, että voisi tehdä vähän enemmän lihaskuntoa kun mitä tulee harkoituksissa tehtyä. Tänään aloitin sitten fitness malli Kim Strotherin harjoituksilla eli butt and abs workout. Tietenkään en lähde ihan samoilla määrillä mitä hän tekee, mutta pikku hiljaa lisätään toistoja ja vastuksia :) Toivottavasti innostusta (ja aikaa!)  riittää vielä monta viikkoa työharjoittelun sekä normien harjoitusten lisäksi. Ensi viikolla sitten nähdään mnkälaiset on tunnelmat :)
Tällaista lähdetään tavoittelemaan, mutta saa nähä
kuinka kauaksi siitä sitten jäädään :D

torstai 14. maaliskuuta 2013

Cupcake *Butterfly*


Banaanikreemi cupcake

Mansikkakerma cupcake perhonen

Sokerityö

Pääsin taas eräänä päivänä leikkimään tulikuumalla sokerilla. Muutaman tunnin sormien polttamisella syntyi tällainen tekele:

♦ Alusta on tehty valamalla kuumaa sokeria muottiin, ihan vahingossa syntyivät nuo ns. painaumat reunaan. Myös takana näkyvä sirppi on valettu.

♦ Kukkien keskikohta on puhallettua sokeria; sokerista tehdään pallo, johon on sitten puhallettu ilmaa sisään ja muotoiltu haluttuun muotoon. Myös sirpin keskellä oleva pallo on tehty puhaltamalla.

♦ Kukkien terälehdet on muotoiltu käsin ja kiinnitetty keskikohtaan. Samoin taustalta hieman pilkottavat lehdet on tehty käsin. Kuvio on tehty muottiin painamalla.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Punajuuri-suklaakakku

Tästä ohjeesta saat kaksitoista annosta. Ohjeessa lukee, että 1) punajuuret on oltava hienoa raastetta. Itse käytin pakastesuikaleita ja se ei tehnyt kakusta mitenkään huonoa. Eikä tätä välttämättä tarvitse irtopohjavuokaan tehdä, itse tein kahteen pieneen - tavalliseen - kakkuvuokaan. 

Enjoy!

200 g tummaa suklaata
3 munaa
1 ½ dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl mantelijauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 dl juoksevaa margariinia
3 dl punajuurta hienoksi raastettuna

Kuorrutus:
150 g tummaa suklaata
1 ½ dl tomusokeria siivilöitynä
1 prk (á 120 g) smetanaa

Pinnalle:
½ dl mantelirouhetta

♦ Sulata suklaa
♦ Vaahdota munat ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi
♦ Sekoita kuivat aineet keskenään
♦ Lisää munavaahtoon jauhoseos, rasva, punajuuret ja suklaa. Sekoita tasaiseksi.
♦ Kaada taikina Ø 26 cm:n irtopohjavuokaan. Paista +175 ° C:ssa.
♦ Jäähdytä kakku.

♦ Sulata kuorrutuksen suklaa. Sekoita mukaan siivilöity tomusokeri ja smetana. Levitä kuorrutus jäähtyneelle kakulle ja koristele mantelirouheella.



tiistai 12. maaliskuuta 2013

Ou ou ou

Eihän se taas mennyt niin kuin strömsössä.. Olen nyt valehtelematta polttanut sormeni seitsemän kertaa saman hellan ääressä. Ensimmäiset kuusi kertaa tulivat siitä, kun yritin tehdä röstiperunoita. Nooh, ei tyhmä kerrasta opi vaan piti polttaa näpit samassa kohtaa ainakin kolmesti peräkkäin.

Seuraavana vuorossa oli sitten omenoiden hilloaminen struudelia varten. Jälleen ei menty siitä mistä aita on matalin, vaan piti melkein polttaa omenalohkot kattilan pohjaan. Ja kun hillosokeria kaadoin omenoiden päälle, pussin sivussa oli reikä ja suurin osa sokereista lepäsi sitten tulikuumalla hellan levyllä ja sen ympäristössä. Paahdettua sokeria anyone? Juu, kyllä alkaa huomaamaan, että kolmen peilin rikkomisella ei ole kovin hyvät seuraukset.. :/ Toivon vain, että saisin tuon struudelin onnistumaan. Puolet ajastani tuhlasin rösteihin mitkä eivät edes pysyneet kasassa - joten tuon jälkiruoan on onnistuttava edes jotenkin.

Juupa juu, nyt sen struudelin kimppuun. Onneksi ei tullut sentään rakkuloita sormenpäihin, vähän hellät kyllä ovat :'S

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Tiarapäinen tyttö


"Kuka oli se kahdeksanvuotias tyttö, joka tukehdutettiin vuodesohvaan sidottuna viime keväänä? Hän oli tyttö, jolla ei ollut edes omaa nimeä.

Tyttö oli päivällä laittanut tiaran päähänsä. Ja tiara päässään hän yöllä kuoli.
Tyttö kävi ensimmäistä luokkaa, hän tykkäsi kaikesta mikä kimalsi. Tyttö harrasti maanantaisin kuoroa, tiistaisin liikuntakerhoa, sunnuntaisin yleisurheilukoulua.
Oli käynyt, oli tykännyt. Oli harrastanut.
Tyttö makasi purppuranpunainen muovitiara päässään pakettina vuodesohvalla. Hänen kätensä oli kiinnitetty toisiinsa pakkausteipillä ja nippusiteillä, tytön iskän mukaan vartalon eteen, äitipuolen mielestä selän taakse. He eivät jaksaneet muistaa, kummalle puolelle tänä yönä. Tyttö oli nukkunut kädet sidottuina jo kuukauden.
Lähes yhtä pitkään tyttö oli kapaloitu lakanaan. Kangas oli kiinnitetty välillä pyykkipojilla, toisinaan teipillä, vähitellen molemmilla. Tytön kasvot jätettiin aluksi näkyviin, myöhemmin lakana kierrettiin myös pään yli.
Tytöllä oli tapana leikitellä lakanan kanssa, iskä muisteli poliisille myöhemmin. Tyttö puhalteli suustaan. Lakana nousi ja laski ilmavirran rytmissä.
Enää tyttö ei puhallellut. Tänä yönä tyttö oli paketoitu perusteellisemmin kuin koskaan, pelkkä lakana ei ollut riittänyt. Oli käytetty valtavaa vihreää pressua, oli kieputettu reippaasti ruskeaa teippiä.
Iskä ja äitipuoli olisivat halunneet jo rentoutua, he yrittivät keskittyä Wallander-elokuvaan. Mutta tyttö oli häirinnyt, tyttö oli mölissyt, hän oli paukuttanut päätään vuodesohvan runkoon. Eikä pienessä yksiössä, jossa aikuisten parisänky oli alle metrin päässä tytön vuodesohvasta, ääntä päässyt pakoon.
Siksi teippiä oli lisätty suun päälle. Siksi teippiä oli vedetty kasvojen yli.
Kolmen paikkeilla hiljeni.

Nimetön tyttö

Tytöllä ei enää ollut nimeä. Tytöllä oli eri paikoissa eri nimi.
Ensimmäiset kuusi vuotta ja kaksi kuukautta tyttö oli Eerika. Tyttö oli Eerika niin kauan kuin hän asui äidillään.
Tavallaan tytön elämä oli tuolloin selkeää. Hän oli Eerika, hän asui äitinsä kanssa Itä-Helsingin Mellunmäessä, hänellä oli kani, hänen iskänsä oli muuttanut pois kun tyttö oli nelikuinen.
Silloin tytön äiti oli saanut tietää miehensä käyttäneen hyväksi 14-vuotiasta tyttöä, ja myöhemmin iskä sai teosta tuomion. Mutta tätä tyttö tuskin tiesi.
Tytön elämä oli äidin luona niin selkeää kuin se voi olla silloin, kun äidillä on ongelmia alkoholin kanssa ja kun vanhempi velipuoli on otettu huostaan. Kun äiti ja iskä riitelevät keskenään niin, että iskälle annetaan lähestymiskielto. Kun koti on kelvottomassa kunnossa.
Tyttö oli kuusi vuotta ja kaksi kuukautta vanha, kun hänet otettiin huostaan. Tyttö muutti asumaan iskänsä luo, hän sai tavata äitiään valvotussa tapaamispaikassa kahden viikon välein.
Tytöstä tuli vähitellen Vilja.
Päiväkodissa tyttö oli eskarivuotensa loppuun asti Eerika. Myös uuden kodin naapureille tyttö esitteli itsensä Eerikana. Yleisurheilukilpailuihin tyttö ilmoitettiin pitkälle syksyyn vanhalla nimellään, vaikka koulussa hän oli alusta alkaen Vilja. Isovanhemmat iskän puolelta opettelivat kutsumaan tyttöä Eerikan sijasta Viljaksi, välillä he sanoivat Vilja Eerika.
Eerika tai Vilja, miten vain, mutta tyttö asui nyt Puotilassa iskällään, kuorma-autonkuljettaja-karaokeisäntä-free lance -muusikko Toukolla. Iskä ei juonut, iskä oli ollut täysin raittiina seitsemän viime vuotta. Iskä kävi perjantaisin AA-kerhossa.
Kania tytöllä ei enää ollut mutta oli äitipuoli, ranskalais-marokkolainen Nadia Berough. Nadia piti tytöstä huolta, kun iskä hankki perheelle elantoa. Nadia oli aina paikalla.
Koti tosin oli pieni, vain 30 neliötä ja rapiat. Mutta kohta muutettaisiin isompaan asuntoon: äitipuoli oli raskaana.
Tytön elämä oli taas tavallaan selkeää.

Tuhma tyttö

Alkusyksyllä 2011 tyttö alkoi juosta kotipihallaan ympyrää.
Asvaltoitu kävelypolku kiersi parinsadan metrin mittaisen lenkin korttelipihan ympäri. Kolmikerroksiset, rapatut 60-luvun talot reunustivat korttelipihaa, jossa kasvoi vanhoja tammia ja hyppeli oravia. Tytön kotipiha oli piha, jolle uskallettiin jättää yöksi polkupyörät ja hiekkalelut.
Tyttö juoksi ohi matalan pyykkituvan. Yli valkoisella raidoitetun hidastetöyssyn. Ohi puisten kukkalaatikoiden. Tyttö jätti taakseen tiilistä muuratun grillipaikan.
Ympäri, ympäri, ympäri. Naapurit alkoivat kiinnittää huomiota.
Tyttö ei näyttänyt nauttivan juoksemisesta. Tytöllä oli toisinaan ruhjeita kasvoissaan.
Kerran tyttö pari tuntia juostuaan pysähtyi oman parvekkeensa kohdalla. Voinko jo tulla sisään, tyttö huusi ensimmäiseen kerrokseen. Paljonko olet juossut, kuului iskän kysymys. 
96, tyttö vastasi.
96 kierrosta? Mustelmia naamassa? Lastensuojeluilmoituksia tehtiin.
Tyttö juoksi, koska häntä rangaistiin, selitti iskä poliisille paljon myöhemmin. Tyttö patistettiin juoksemaan, koska häntä ei muuten saatu ulkoilemaan, äitipuoli perusteli.
Siitä molemmat olivat samaa mieltä, että tyttö oli tuhma. Tyttö leikkeli rikki vaatteensa, hän leikkeli saappaansa, hän leikkeli iskän pankkikortit ja kitaran kielet. Tyttö piilotteli tavaroita. Tyttö hidasteli, tyttö vastusteli. Tyttö ärsytti ihan tahallaan.
Tyttö juoksi myös ylipainonsa takia. Iskän mielestä tyttö oli lihonut, koska elämä oli äidin luona ollut pelkkää kaaosta. Äitipuolen mukaan tyttö oli kookas, koska tämä oli saanut syödä mitä mielii.
Siitä iskä ja äitipuoli olivat yhtä mieltä, että tytön ranteet olivat paksut. Kun ne kiinnitettiin yhteen, tarvittiin viisi nippusidettä. Kaksi kummankin ranteen ympäri. Ja vielä yksi kiinnittämään kädet toisiinsa.

Tietämätön tyttö

Samoihin aikoihin juoksemisen kanssa tyttö aloitti koulun. Siitä tyttö nautti.
Ensimmäisenä päivänä tyttö tosin ujosteli. Hän ehti toisten seuraan muita lapsia myöhemmin, hän tuli luokkaan kiinni erityisopettajan kyljessä. Tyttö ei uskaltanut sanoa sanaakaan.
Nykyisen nimensä tyttö onneksi muisti. Kun opettaja pyysi lapsia kirjoittamaan nimensä taululle, tyttö raapusti tikkukirjaimilla VILJA. Tyttö tiesi ettei hän ollut enää Eerika, hän oli ekaluokkalainen Vilja.
Syksyn edetessä tyttö reipastui. Tuntemattomien edessä hän uhkui edelleen epäluuloa, hän oli kuin myrtynyt Pikku Myy. Mutta tutuksi tulleiden seurassa esiin kuoriutui toinen tyttö. Tyttö, joka teki tehtävänsä huolella, suhtautui kouluun innolla. Tyttö, joka halusi oppia uutta.
Mutta kaverit, voi. Niitä tyttö ei ollut oikein saanut uudelta kotipihaltaan, eikä hän löytänyt kavereita koulustakaan, vain yhden tytön toiselta luokalta. Muut lapset tunsivat toisensa jo päiväkotiajoilta. Tyttö tuli kouluun kauempaa, hän oli aloittanut ekaluokan siellä minne perheen oli tarkoitus muuttaa.
Vaikka tyttöä ei kiusattu, hän erottui joukosta. Vähän erilaiset vaatteet. Omituisen rikkonaiset kamppeet. Tukka hutaistu kampaamatta kiinni. Kummia kaljuja kohtia päässä. Mustelmia ja raapimisjälkiä siellä täällä.
Ja ne myöhästelyt, ekaluokkalaisella! Ensimmäisen kerran tyttö tuli kouluun liian myöhään elokuun viimeisenä päivänä.
Opettaja jutteli tytön iskän kanssa. Tytön koulumatka oli opettajan mielestä ekaluokkalaisen yksin kuljettavaksi pitkä. Iskän mielestä itsekseen kulkeminen oli tytölle hyvä rangaistus, jos tämä oli vitkutellut aamutoimissa.
Koulussa yritettiin jutella tytön kanssa. Emmä tiedä, vastasi tyttö opelle. Emmä tiedä, sanoi tyttö terveydenhoitajalle, emmä tiedä, hän kuittasi kuraattorille.
Tyttö ei koskaan tiennyt kotioloistaan tai kolhuistaan mitään.

Iloinen tyttö

Marraskuun lopussa tytön oireet katosivat. Tytön tuhmuus loppui kuin seinään.
Oireet loppuivat, kun tyttö otettiin väliaikaisesti iskältään. Hänet sijoitettiin Meripihan perhekotiin Herttoniemeen.
Tytöllä ei enää ollut mustelmia, ei ruhjeita, ei raapimisjälkiä, ei vammoja. Kaljuja läiskiä ei ilmaantunut lisää. Tyttö ei vetkutellut aamutoimissaan. Tyttö ei myöhästellyt koulusta, ei leikellyt vaatteitaan, ei piilotellut tavaroita, ei kastellut sänkyään. Tyttö ei edes leikkinyt ruoallaan.
Meripihan perhekeskuksessa asui omassa huoneessaan iloinen ja puhelias tyttö. Tyttö, jolla oli hyvä huumorintaju, tyttö, joka lähti aamuisin reippaana taksilla kouluun. Tyttö, joka tutustui helposti perhekodin muihin lapsiin. Kun tyttö iltapäivällä viipyi vielä koulussa, muut lapset, sekä tytöt että pojat, odottivat hänen paluutaan.
Viikonloppuisin tyttö vieraili iskän ja äitipuolen luona. Tyttö lähti vierailuille ihan mielellään, iskä haki ja palautti tytön. Perhekodissa kiinnitettiin huomiota kaksikon suhteeseen.
Iskän ja tyttären välit vaikuttivat hyviltä. Ne näyttivät lämpimiltä.
Kun tytön oli neljän kuukauden kuluttua aika muuttaa takaisin iskän ja äitipuolen luo, tyttö tosin itki. Mutta lapset nyt itkevät mitä milloinkin. Ja minne muualle tyttö olisi palautettu?
Ei äidilleen, joka oli hakenut oikeusavustajan tuella huoltajuutta takaisin itselleen. Helsingin käräjäoikeus oli antanut väliaikaisen määräyksen. Lapsi asuisi iskällään.
Niin tyttö muutti takaisin iskän ja äitipuolen luo siitä huolimatta, että tytön äiti oli vakuuttanut saaneensa elämänsä punatiilisessä rivitalossa raiteilleen, raivanneensa kotinsa, parantaneensa tapansa.
Niin tyttö palasi Puotilaan siitä piittaamatta, että äiti kertoi tietävänsä: tyttöä kohdeltiin isällään kaltoin. Ei tyttö suostunut kertomaan, hän sanoin vain: Emmä tiedä. Mutta äiti kyllä huomasi. Äiti näki mustelmat ja päänahan pälvet.
Mutta oikeus arvioi, että iskän luona tytöllä olisi toistaksi parempi. Oman iskän, läheisen ja lämpimän.

Iskän tyttö

Niin, tytön iskä Touko. Tuttaville Toke vaan. Pidetty mies musiikkipiireissä. Tykätty kaveri harrastajateatterissa.
Vähäpuheinen tyyppi tosin. Hieman hidas, njoo. Toke tarkkaili takarivistä, ei ennättänyt mukaan nopeaan keskusteluun. Mutta mukava mies kaiken kaikkiaan, ei pahaa sanottavaa kellään.
Eikä käy kiistäminen, että Touko välitti tyttärestään. Iskä oli valmis näkemään tytön eteen vaivaa.
Iskä kuljetti tytärtä yleisurheilukilpailuihin eri puolille Helsinkiä. Iskä väkersi lumiukkoja koulun askartelupäivässä. Iskä oli niin huolestunut tyttärensä ruoalla pelleilystä ja yökastelusta, että oli hakenut apua perheneuvolasta ja Lastenlinnasta. Jos tyttöä ei tarvinnut rangaista aamutoimissa vitkuttelusta, iskä kuskasi tytön autolla kouluun, iskä rutisti tyttöä hellästi pysäköintipaikalla.
Iskä oli ostanut nippusiteitä alunperin siksi, että tytön polkupyörän tarakka piti korjata.
Touko oli hyvä iskä kunnes tapasi Nadian, arvioivat sukulaiset poliisille, sitten paljon myöhemmin. Nadian jälkeen kaikki muuttui.
Sukulaisten näkökulmasta Nadia höykytti tyttöä kohtuuttomasti. Heidän mielestään Nadia syytti tyttöä asioista, joita tämä ei mitenkään ollut voinut tehdä.
Sukulaiset eivät uskoneet Nadian olevan ranskalais-marokkolainen. He arvelivat, ettei tämä ole lääkärikään.
Toukon isän vaimo, tytön isoäitipuoli, työskenteli sairaanhoitajana ja tarkisti: Nadia ei ollut työskennellyt HUS:ssa, vaikka hän niin väitti. Nadiaa ei löytynyt Valviran rekistereistäkään, vaikka olisi pitänyt.
Mutta kun sukulaiset mainitsivat epäilyistään Toukolle, välit jäätyivät. Puheluihin ei vastattu, eivätkä isovanhemmat saaneet tavata Eerikaa/Viljaa/Vilja Eerikaa.
Ja he halusivat tavata tyttöä.

Äitipuolen tyttö

Sukulaiset arvelivat oikein. Mitään ranskalais-marokkolaista naista ei ollut olemassa. Koko Nizzassa vastaanottoa pitänyt, suomea muka murtaen puhunut lääkäri oli hölynpölyä.
Oli vain Sirpa. Supisuomalainen Sirpa.
Sirpa, joka tavatessaan Toukon itähelsinkiläisessä ravintolassa asui kaverinsa nurkissa, koska oli saanut häädön asunnostaan. Sirpa, joka oli joutunut rahavaikeuksiin menetettyään työnsä yksityissairaalan potilas-emäntänä. Joka oli varastanut potilaan lompakosta rahaa.
Sirpa oli nainen, joka ei ollut tekemisissä sukulaistensa kanssa. Suhde vanhempiin oli mennyt solmuun muun muassa siksi, että Sirpa oli nuorena antanut adoptoitaviksi aviottomina synnyttämiään lapsia.
Välit kahteen aikuiseen poikaan olivat katkenneet, kun perhe oli kauan sitten häädetty kotoaan – siitäkin kodista – äidin mielenterveysongelmien myötä. Kun Sirpa silloin tällöin osui kauppaan samaan aikaan poikiensa kanssa, tilanne oli vaivaannuttava.
Mutta tämä kaikki selvisi Toukolle paljon myöhemmin, vasta poliisikuulusteluissa. Touko uskoi jakavansa elämänsä ranskalais-marokkolaisen Nadia Berough’n kanssa.
Touko tapasi naisen talvella 2008, ja huhtikuussa 2011 he menivät kihloihin. Sormuksia vaihdettaessa Touko oli 33-vuotias, nainen 46-vuotias. Touko oli verkkainen, nainen sai raivokohtauksia. Touko pelkäsi naista, mies totesi poliisikuulusteluissa paljon myöhemmin. Touko taipui moneen, jotta nainen ei suuttuisi.
Nyt Touko kävi töissä ja nainen oli kotona, nainen odotti nelosia. Eerikan/Viljan/Vilja Eerikan paketoimisen aikoihin Sirpa/Nadia oli ollut raskaana kaksi ja puoli vuotta.
Raskauden kesto ei kummastuttanut Toukoa, hän uskoi olevansa pian viiden lapsen isä. Nainen oli kertonut Toukolle synnyttäneensä kaksi kertaa kotona, vauvat olivat kuolleet. Mutta nyt, nyt taas, kohdussa kasvoivat uudet neloset.
Sirpa oli nainen, joka ei ollut ottanut mielenterveyslääkkeitä viiteen vuoteen.

Yökkäävä tyttö

Faktat ovat nämä:
Perjantaina huhtikuun 13. päivä keväällä 2012 tyttö lähti yökylään iskänsä isän luo ilman päällysvaatteita. Ne oli leikelty rikki.
Saman päivän aamuna tyttö oli myöhästynyt koulusta 30 minuuttia. Silmän alla oli mustelma, poskessa naarmuja. Emmä tiedä, tyttö oli vastannut opettajan kysymyksiin.
Ja tuona samana päivänä, samana perjantaina, iskä oli ottanut tyttärestään valokuvan. Kuvassa tyttö itkee, hänellä on käsissään aikuisten koruja.
Poliisille, sitten myöhemmin, iskä selitti, että tyttö piteli äitipuolensa koruja. Tyttö oli piilottanut korut, samoin kynsilakan. Tavaroiden löydyttyä äitipuoli lakkasi tytön kynnet ja työnsi korut hänen käsiinsä.
Tämän tehtyään nainen kehotti Toukoa ottamaan kuvan iskän prinsessasta. Kuva otettiin, jotta voitaisiin näyttää mummille, kuinka tuhma tyttö on.
Kuvia ja videotallenteita on muitakin. Yhdessä tyttö itkee naama sotattuna marjakiisseliin. Toisessa tyttöä pakkosyötetään, tyttö oksentaa, tyttö itkee. Kolmannessa tyttö on puettu risaisiksi leikeltyihin vaatteisiin. Faktoja, kuvat ovat faktoja.
Ja tekstiviestit, faktaa nekin. Viestit, joita Nadia/Sirpa lähetti Toukolle.
mitå ajattelit sanoa kun v [Vilja] tekee temppujaan muualla vitun paskaa maanantaita, tekstasi nainen Toukolle samana päivänä, jona tyttö on kuvattu risaisissa vaatteissa.
Toinen viesti, eri päivänä: vihaan sua ja pentuas ylimielisyyttäs tapaasi olla isi kaikkea sinussa ja pennussa jota palvot tulee päivä jolloin joudut myörtymään ja silloin mimä olen tyytyväinen.
Tosiasia on myös se, että Toukon asunnossa oli poikkeuksellisen huono äänieristys. Putkien ympärillä ei ollut eristeitä, huutaminen kantautui naapuriin sanasta sanaan. Yökkiminenkin kuului.
Erityisen paljon riideltiin aamuisin kahdeksan kieppeillä, ennen kuin tytön piti lähteä kouluun. Myös yökkimistä kuului paljon juuri aamuisin, loppua kohden myös iltaisin.
Kovinta meteliä piti nainen. Lehmä, nainen huusi tytölle. Huora! Läski! Olet niin lihava ettei sulla ole kavereita!
Ja toisaalta: Sulle käy huonosti jos et syö!
Joskus nainen hermostui Toukollekin: Sano nyt sinäkin jotain!
Ja keväällä Touko alkoi sanoa, keväällä 2012 myös Touko alkoi haukkua tyttöä.
Tyttö ei vastustellut kohteluaan ääneen, hän sanoi korkeintaan: Ei. Toisinaan tyttö yökkäili. Usein tyttö ainoastaan itki.

Runneltu tyttö

Kevät läheni, tytön tuhoaminen eteni. Hänen koulukirjansa oli leikelty. Kolmannen koulurepun tuhouduttua tyttö kuljetti tavaroita muovipussissa. Vapun jälkeen kirjat katosivat kokonaan.
Emmä tiedä, tyttö vastasi koulussa. Kirjat varmaan tippui multa jonnekin, tyttö arveli.
Ja vammat, niitä riitti. Musta silmä maaliskuun lopussa – sählypallosta, selitti tyttö kaikille, mutta rehtori tarkisti asian sählyvalmentajalta, eikä harjoituksissa ollut tapahtunut mitään.
Valtava mustelma vatsassa toukokuun yhdeksäntenä päivänä – emmä tiedä, tyttö torjui.
Ja taas musta silmä toukokuun yhdentenätoista – tyttö ei vastannut äitinsä kysymyksiin mitään.
Koulu teki lastensuojeluilmoituksen, piti yhteyttä tytön sosiaalityöntekijään, soitti iskälle, pyysi kuraattorin apuun. Se oli turhaa, asia ei edennyt.
Tyttö nukkui jo yönsä kädet teipattuna, lakanaan kapaloituna, vuodesohvaan sidottuna.
Viimeisenä elinpäivänään, lauantaina 12. toukokuuta, tyttö pyysi aamupäivällä puoli yhdeltätoista päästä vessaan. Tyttö vapautettiin kapalostaan, hänet irrotettiin nippusiteistään.
Mutta iskän mukaan mummille kesärenkaita vaihtamaan häntä ei päästetty. Tyttö oli piilottanut kaikki kotiavaimet. Tyttöä piti rangaista.
Sitten myöhemmin, paljon myöhemmin, kun iskän isä ja veljet tyhjensivät Puotilan asuntoa, avaimia löytyi kaapista ja kirjahyllystä. Niitä löytyi niin korkealta, ettei ekaluokkalainen ollut voinut niitä sinne kätkeä.
Mutta tytön viimeisenä elinpäivänä avaimet olivat kateissa. Siksi tyttö vietti päivän äitipuolen seurassa.
Iskän palatessa mummilta kädet oli jo teipattu.

Hiljainen tyttö

Ja niin tuli ilta. Tulivat nippusiteet, tuli pressu, yön edetessä koko paketti. Tuli Wallander, tuli tytön vatsaa polvellaan painava äitipuoli, tuli tytön jalkojen päällä istuva iskä. Tuli lyöntejä nyrkeillä, tuli sivalluksia sähköjohdolla.
Lauantai vaihtui sunnuntaiksi, äitienpäiväksi.
Aikuiset havahtuivat unestaan neljältä. Äitipuoli meni pissalle. Iskä ensin ravisteli tyttöä, sitten poltti tupakan parvekkeen ovella.
Sen jälkeen aikuiset leikkasivat tytön ulos paketistaan. He sulloivat sidontatarpeet muovipussiin, he solmivat pussin kiinni. Iskä soitti hätäkeskukseen. Äitipuoli yritti elvyttää.
Ambulanssin ja poliisin tullessa tytön huulet olivat siniset. Tiaran piikit olivat painuneet ihoon.
Tiarasta oli irronnut neljä muovista helmeä.

Juttua varten on haastateltu useita aikuisia, jotka ovat kohdanneet surmatun tytön esimerkiksi omien lastensa kautta. Jutun lähteinä on käytetty poliisin esitutkinta-aineistoa, syyttäjän haastehakemusta ja tytön huoltajuuskiistasta tehtyjä oikeudenkäyntipöytäkirjoja.

Juttu on julkaistu alun perin Seurassa 41/2012. "

Porkkanaleivokset

Tämä ohje tuli etsittyä ihan vahingossa silloin kun olin Englannissa harjoittelussa. Tuli puhetta, että millaisia porkkanakakkuohjeita meillä Suomessa on, joten tässä olis yksi kokeilu.

200 g voita
2½ dl sokeria
3 dl porkkanaraastetta
3 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 rkl kanelia

Sekoita sokeri sulatettuun rasvaan. Lisää porkkanaraaste ja munat. Sekoita. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet.

Paista +175 °C 40-45 minuuttia.

Voi kypärä ku tylsää

Pitkät pätkät sain kirjoitettua, mutta deletellä kaikki pois - ei se kuitenkaan kuulostanut hyvältä. En tiedä miten tässä taas on näin laiska :S Koulu vie liikaa aikaa, harkkojen jälkeen ei jaksa oikein mitään. Ulkona paistaisi aurinko, mutta en osaa tehdä siellä mitään! How lame is that? Ehkä nyt sitten teen sen makaronilaatikon ja heitän ulkovaatteet niskaan ja menen vaikka kävelemään ulos.


Niin ja tässä on uusin jäsen muumikokoelmaan:
@ http://materiantaju.blogspot.fi/2012/10/muumi-sesonkituote-talvimetsa-muki.html















Kiitokset vain Saanalle ihanasta synttärilahjasta! (: